Tutustuttiin Arabiaan, Oopperaan ja YLEen
 |
Astioita Arabiasta vuodesta 1873
Helsinki-päivämme ensimmäinen kohde oli tuttuakin tutumpia tuotteita valmistava Arabia. Sillä Helsingin rannalla astioita on valmistettu vuodesta 1873, milloin kenenkin omistuksessa, mutta aina Arabia-leimalla.
Käyskentelimme läpi tehdassalien, joissa vain vilahti muutama ihminen, mutta koneet asettelivat lautasia sievästi järjestykseen. Ei tarvita enää "Hermannin Ruusuja", joista Arvo Turtiainen kirjoitti balladissaan
"Hän oli kuudentoista
ja työssä Arabian porsliinitehtaassa.
Hänen työstään, hänen käsistään
maksettiin kolme markkaa tunnissa,
hänen kaunismuotoisista käsistään, joiden sen sijaan
että sotkivat savea, olisi kauneutensa vuoksi
pitänyt tulla saveen muovatuiksi, hänen sormistaan,
joiden sen sijaan, että savi söi niitä,
olisi pitänyt taimenina puroissa uida,
lintuina lentoon lehahtaa."
Laadunvalvonta sentään näytti olevan ihan käsityötä: jokainen astia tutkitaan käsin ja ihmissilmin ja sitten vasta päästetään pakattavaksi myyntiä varten.
Yksinkertainen on varmasti kaunista ja käytännöllistä, mutta museo-osaston muodot ja värit hurmasivat ja saivat kaihoamaan menneen ajan taidonnäytteitä: kylläpä osasivat ennen. Vitriineistä löytyi myös niitä tuttuja lapsuuskodin ja mummolan kannuja ja kippoja - Pekkaa, Kesäkukkaa ja vieraskoreaa Myrnaa - jotka melkein nostivat vedet silmäkulmaan.
Kierroksen jälkeen ihastelimme vielä tämän päivän designia myymälässä, mutta ihailemiseksi se melkein jäi alennuskupongista huolimatta. Jokaisella taitaa tässä iässä olla jo astiakaappi omiksi tarpeiksi täynnä.
Meistä taisi tulla oopperan asiakkaitaHelka-ravintolan lounaan jälkeen ajelimme joviaalin bussikuskimme kyydissä Töölönlahden rannan "sokeritoppaan" eli Suomen ainoaan ja ensimmäiseen oopperataloon. Suomessahan oopperaa on laulettu järjestäytyneesti jo vuodesta 1911. Asialla olivat silloin kansainvälisestikin kuuluisa laulajattaremme Aino Achté ja musiikkimies Edward Fazer, sen suklaa-Fazerin velipoika. Ooppera sai "väliaikaiset" toimitilat Bulevardin kermakakusta eli nykyisestä Aleksanterin teatterista, josta muutti Töölönlahden rannalle vasta 1993. Ihailimme Oopperatalon ilmavaa ja valoisaa lämpiötä, sen moderneja taideteoksia sekä valtavasta ikkunaseinästä avautuvaa, ikiaikaista näköalaa meren lahdelle ja vastarannan puuhuviloille samalla kun sielunsa Oopperalle myynyt oppaamme kertoi talosta ja sen toiminnoista. Istuimme hetken katsomossa, kurkistimme näyttämölle sekä kiertelimme tekniset tilat lastauslaitureita myöten. Ompelimossa hyökyi tyllit ja kiiltävät kankaat ja mallinuket kantoivat niin kapeavyötäröisiä ballerina-asuja, että vatsaan koski. Innostuneena talosta ja se tuotannoista vannoimme muutaman mummon kanssa että palaamme. Varsinkin kun kuulimme, etteivät kaikki ooppera- ja balettiliput ole ollenkaan kalliita - jopa 16 eurolla pääsee nauttimaan tämän talon taiteesta. |
|
 YLE-kierroksen aluksi tutustuimme nostalgisiin radiomalleihin ja sermiin, josta löytyi menneiden vuosien julkimoiden nimikirjoituksia. Löysimme ainakin Mika Waltarin, Tauno Palon, Laila Kinnusen, Spede Pasasen, Siw Malmqvistin ja Jukka Virtasen. |
 Hämmästelimme studion ainakin kahtasataa valonheitintä. |
 Puvustamon tuhannet vaatteet ja muut rekvisiitta vilisi jo silmissä vierailun lopulla. |
..ja päivän päätteeksi Pasilaan!
Yleisradiotoiminta käynnistyi Suomessa 1926, vain muutama vuosi Britannian jälkeen, säännölliset televisiolähetykset puolestaan 1958. Menimme katsomaan Pasilaan, miten sitä hommaa tänä päivänä oikein tehdään.
Jättibussimme kaarteli YLEn Studiotaloon marraskuun iltahämärässä ja räntäsateessa niin kapoisia kujia, että matkustajat pidättivät hengitystään, mutta perille selvittiin.
Seurailimme vaivihkaa ja sivusilmällä muutamaa "televisiosta tuttua" naamaa aulassa ja sitten lähdimme tutustumaan lähetysten takaiseen maailmaan. Aluksi pysähdyimme hetkeksi mummola-mallisten radiovastaanotinten ääreen ja melkein kuulimme kreivi Creuzin, Kaisu Puuska-Joen ja Markus-sedän äänen.
Tämän päivän tekniikka ja ohjelmatuotanto veti studiolle, jossa oppaamme kertoi hupaisia juttuja lauantai-illan kestosuosikin "Uutisvuodon" teosta. Kuulimme tietysti faktaa YLEstä ja sen työntekijämääristä yms. mutta uupumus alkoi vallata vierailijoita ja aika hiljaisina vaelsimme läpi lavasteverstaiden, rekvisiitta- ja vaatevarastojen. Vaaterekkien varauslapuista luimme tuttujen ohjelmien nimiä ja aika arkiselta se YLEn toiminta varastohyllyjen välistä näytti.
Varmaan kurkkaus kuumeiseen uutistoimitukseen olisi antanut hiukan toisenlaista näkövinkkeliä, mutta sinne ei vierailijoita viedä.
Kylläisinä päivän annista palasimme bussiin, ja kiltti kuljettajamme pudotteli meidät jokaisen omalle "maitolaiturillemme" ja pääsimme pikaisesti pyllähtämään siihen ikiomaan lempipaikkaan töllöttimen ääreen. Nytpä tiesimme mistä niitä Uutisvuotoja ja Putouksia tuutataan maailmalle.