Syysunelmia

"Mariginaaliartistiksi" itseään luonnehtineen Tuija Rantalaisen ohjelma koostui hauskoista ja haikeista laulelmista.

Karvisen Hilkka avasi laulullisen keskiviikkokerhon kuvailemalla kuinka musiikki aktivoi muistia, tunteita ja tarkkaavaisuutta sekä siteerasi muutaman säkeen Eino Leinon Laulajan laulua: "En, enhän muuta ma tahdokaan kuin laulaa, laulaa, niin laulaa, kun laulut mun helkkyvät rinnassain ja pyrkivät pitkin kaulaa."

Lahjakkaan lauluntekijän Tuija Rantalaisen musiikillinen koti on ranskalaisessa chanson-tyylilajissa. Pariisissa vietetty aika on synnyttänyt laulelmia niin kahvilakäynneistä kuin kodittomien koirista sekä Edit Piafin innoittamana erään sivukujan elokuvateatterista Cinema Amadorasta, yksinäisten turvapaikasta, suloisen unohduksen sylistä.
Toki tämä kotimaan arkikin on sanoittaja-säveltäjä Rantalaiselle antanut aineksia ja niinpä me tavoittelimme Leipäjono-jenkan kertosäettä yhdessä jotenkin näin:

"Leipäjono-jenkka, leipäjono-jenkka!
Letkassa mennään minä ja Henkka,
ja muutama muu - sekä hän,
joka ansaitsisi enemmän!"