14.12. Puurojuhlat

Tuija Rantalainen ja Sirkka Laaksonen muistelevat Kotiharjun saunaa, josta yksi Tuijan lauluista kertoo ja jossa Sirkka edelleen säännöllisesti saunoo.

Tuija Rantalaisen "Kuusijuhla"-laulelmia, yhteislaulua ja joulupuuroa

...ei valtaa eikä kultaakaan,
vaan rauhaa päälle maan 

Kelit on olleet haasteelliset viikon, lunta on melkein nenään asti ja nyt jo paukkuu pakkanenkin. "Pukeutumiskysymys" toteavat Simonkylän Eläkkeensaajat ja istuvat 36:n alasalissa jämptisti kello 10 odottamassa Tuija Rantalaisen jouluista konserttia.

Tuijan biisit kertovat usein jonkun tarinan, joka saa meidät muistelemaan sattumuksia omastakin elämästä. "Kuusijuhla"-laulun jälkeen tunsin nahoissani kansakoulun juhlasalin tiiviin tunnelman, tuoreen kuusen tuoksun ja sen paperipussin lemun, josta löytyi omena, pipari ja yksi Fazerin sekalainen. Kouluaikaisia ratikkareittejä minut sai miettimään "Jouluaattoaamu kolmosen ratikassa" -viisu. Tosin sen ratikan lempeään ilmapiiriin en tänä päivänä jaksa uskoa, vaikka haluaisinkin. Haluaisin myös istua siinä kaikessa rauhassa, katsella entistä, rauhoittunutta ja lumista Helsinkiä ja "päättää ajaa vielä yhden kierroksen". Laulu löytyy muuten Spotify-palvelusta, jos joku muukin haluaa nostalgoida. Välillä lauloimme yhdessä, tosin vähän ujostellen Sylvian joululaulun sekä lopuksi Sibeliuksen säveltämän ja Topeliuksen runoileman laulun "En etsi valtaa loistoa". Tuon yli satavuotiaan laulun sanoma - rauha koko maailmaan - pätee tänäkin jouluna. 

Laulutuokion jälkeen maistuivat riisipuuro, kahvi ja torttu. Mantelia vähän kaipasin, olisi ollut muutama toivomus varattuna, mutta ehkä ne menivät vanhan joululaulun mukana eteenpäin tai sitten siinä kirjeessä Korvatunturille. (mh)