13.12. Joulujuhla

Lunta tuprutti taivaan täydeltä keskiviikkoaamuna. Kenkusta kelistä huolimatta Vantaan pitopalvelun lautaspinot, lasit ja muut tilbehöörit saapuivat ajallaan kolmekutosen alasaliin, salitoimikunta nosteli pöydät ja tuolit asemiin. Puheenjohtaja kiisi keittiön, eteisen ja äänentoistopatterin väliä. Rantalaisen Tuija "sound-checkasi" laitteitaan ja avasi ääntään. Apuhenkilöiden kämmenet hiukan jo hikosivat jännityksesta. Juhlakansan kopistellessa sisään kaikki oli suurinpiirtein reilassa ja apuhenkilötkin rauhoittuneet. 

Puheenjohtaja piti puheet ja Leila luki Aapelin pakinan joulupukin pojan korttibisneksistä vuodelta 1960. Vieraileva taiteilijamme otti sitten estradin haaltuunsa. Tuija laulatti meitä, ensin onnittelulaulut sekä Seijalle että Annikille ja sitten niitä jouluaamun varpusia ja muita. Tuijan omakohtaiset, jouluiset tarinat ilmaantuivat laulun myötä aivan eläviksi kuviksi... vaikkapa näky vilvoittelevista, vielä höyryävistä naisista Harjutorin Saunan edustalla tai tunnelma kolmosen ratikassa aattoaamuna - "päätän ajaa vielä yhden kierroksen". Koskettavin oli lapsuusmuisto, miten lapset ukkinsa kanssa rakentavat kynttiläristin sankarihaudoille. Luiskahdin sen myötä omiin muistoihini, kirkkoreissuihin pappani kanssa, lumen narinaan, pitkästymiseen ja palelemiseen jääkylmässä herranhuoneessa. Muisto pysyy lämpimänä.

Nautimme yhteisen, maukkaan lounaan, suut kävivät, muisteltiin ja naureskeltiin. Kahviin päästyä kilisi ja kopisi eteisessä, kukapa muu sieltä pelmahtikaan esiin kuin kiireistään hengästynyt joulupukki. Kaikkein kilteimmille annettiin lahjapussi jo näin ennakkoon eli kerhoemännät saivat nautittavakseen Hans Välimäen vuosikertaglögiä. Kyllä he ovat ne ansainneetkin, me ei-ihan-niin-kiltit saamme odottaa omiamme aattoon.

Hyvää joulua kaikille Simonkylän Eläkkeensaajien jäsenille, tapaamme tammikuussa. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto!