Yhdistyksen 25-vuotisjuhlat 27.1.2016

Ilonpisaroita Puistokulmassa

 

Simonkylän Eläkkeensaajien perustava kokous järjestettiin 30.1.1991 kokoonkutsujana kokenut järjestöaktiivi Erkki Halttunen. Paikalla oli peräti kuusi eläkeläistä ja kaksi keskusjärjestön, EKL:n edustajaa. Kokoontumispaikaksi vakiintui Hiekkaharjun nuorisotila eli “kolmekutonen”. Ensimmäisen toimintavuoden lopulla jäseniä oli 42, toisen 87 ja vuoden 2015 lopussa peräti 165.
Keskiviikkona 27. tammikuuta juhlittiin Hiekkaharjun Puistokulmassa yhdistyksen neljännesvuosisadan mittaista toimintaa.
Kuvassa oikealta ruusuin kukitetut kunniajäsenet Kerttu Leini, Toini Kervinen, Seija Puhakka ja Kaarina Vasko. Ruusun sai myös Sinikka Kalliosaari, joka on ollut yhdistyksen jäsen alkuhetkistä asti. Pirkko Kinnusen ansiokasta työtä teatteri- ja virkistysretkien väsymättömänä järjestäjänä kunnioitettiin yhdistyksen viirillä ruusuinen.

Jäsenistöstä ainakin 75% uhmasi kurjankurjaa keliä, kahlasi läpi lumisohjon ja liukasteli yli jäisten katujen kohti Puistokulmaa ja yhteistä juhlahetkeä. Puolilta päivin ilon pisaroin koristeltu suuri sali ja yhdistyksen puheenjohtaja Viola Marjanen sekä sihteeri Leila Kallio olivat valmiit vastaanottamaan tyylikkäät, juhla-asuiset vieraat. Soitinyhtye Härmän tahdissa löytyi jokaiselle sopiva paikka ja päästiin porisemaan tutun pöytäseurueen kanssa ja nauttimaan juhlalounasta.

Täysin ja tyytyväisin vatsoin keskityttiin ohjelmaan: vantaalainen Kultaisen Iän Laulajat-ryhmä tarjosi ohjelmakokonaisuuden, jonka pohjalaiset kansanlaulut naurattivat ja haikea "Mun sydämeni tänne jää..." sai silmäkulman kostumaan. Kun silmät oli kuivattu, esitti yhdistyksen oma mestarilausuja Leila Kallio päivän teemaan istuvan Tommy Tabermannin runon "Oodi ilolle".

Sitten oli aika kumartaa ansioituneita, "virat" jo nuoremmille jättäneitä yhdistyksen jäseniä: kunniajäsenyyden saivat Kerttu Leini, Toini Kervinen, Seija Puhakka ja Kaarina Vasko sekä poissaolevat Jorma Kukkonen, Irja Roivainen ja Veli Roivainen. Lisäksi pj Viola Marjanen ojensi onnittelujen kera yhdistyksen viirin matkavastaava Pirkko Kinnuselle, joka jaksaa aina vaan järjestää porukalle mukavia teatteri- ja tutustumisretkiä. Ne ovat merkittävä ja arvostettu osa yhdistyksen toimintaa!!

"Virallisen" ohjelmaosuuden päätti kahvi ja makoisa mansikkakakku. Härmä-yhtyeen poljento houkutteli muutaman parin pyörähtämään parketillekin, mutta kuten aina keskiviikkoisin: kun kerhokahvit on juotu, tuntuu kotiinlähtö jo mukavalta.

Juhlaruno

Simonkylän Eläkkeensaajien 10-vuotisjuhlasta on säilynyt Sirkka-Liisa Lindströmin kirjoittama, 27.1.2001 päivätty runo. Sen sanoma pätee ja puhuttelee edelleen.

 

Olen keskellä tunnelatauksen
miten pystyisin teille ilmaisemaan sen.
Täällä on vietetty juhlia monenlaisia
synttäreitä ja nimppareita oikein hupaisia.
Yhteenkuuluvuuden henki meidät yllättää aina,
kaikki kun ovat mukana tarmokkaina.

Mutta tämä juhla on ylitse muiden,
se ohittaa virstanpylväät ansioiden.
Meillä on aina onni omasta joukostamme saada
sellaiset virkeät johtajat, että nytkin voimme taata,
että kymmenvuotispäivää saamme viettää kyllä,
kaikilla varmaan on jo juhlamieli yllä.

Jokainen on tuonut parhaat "kortensa kekoon"
kukaan ei ole asettunut rauhaisaan lepoon.
Voimme sanoa, että seurassanne aina virkistyy
ja vuosi vuodelta tunnelma yhä vain tiivistyy.

Hauskaa meillä on kuin oisimme saman perheen lapsia,
vaikka monet meistä on jo melkein valkohapsia.
Meitähän iloitsemasta ei estä mikään,
kun täällä ei edes kysellä ikää.

On suurenmoista, että johtajat seurassamme
jaksavat meitä pitää raiteillamme.
Minä puolestani tahdon näitä tukipylväitä kiittää,
että heillä edelleen voimia riittää.
On myös erittäin reipas ja ponteva huvitoimikunta,
sekä retkimatkat, joista muut näkevät vain unta.

Virkeät emännät herkkusuista kyllä huolen pitää,
siis meiltä ei puutu kerrassaan mitään.
Ystävät hyvät, näin jos saisimme elää aina,
niin iloisina pyörisimme vielä satavuotiaina.