4.5. Kevätretki Visavuoreen

Kaunis, vaikka hyytävän kylmä kevätpäivä, mutta Packalenin bussissa on lämmintä ja lämmin on tunnelmakin. Visavuoressa saamme kuumat aamukahvit ja tuhdit reissumiesleivät, taas jaksaa. Tietävien museo-oppaiden johdattama tutustumme Emil Wikströmin kotiin ja ateljeehen, ihailemme taiteilijan itse suunnittelemis rakennuksia ja Pariisista tuotuja huonekaluja sekä tietysti veistoksia. Millaista elämää perhe Wikström vieraineen on Vanajaveden rannalla viettänytkään!

Pihapiirin Kari-paviljongissa naureskelemme Hesarin muinaisille ja niin osuville pilapiirroksille. Ei ole vielä Karin voittanutta tullut!

Parkkipaikalta bussiin nousee uusi opas, joka kierrättää meitä Valkeakosken kaupungissa, josta vuosikymmeniä seutua vaurastuttanut teollisuus on lähes tyystin kuollut - valtavat laitokset seisovat hiljaisina eikä ilmassa enää "raha haise". Minne ovat joutuneet ne 6000 työttömäksi jäänyttä?

Lounasta nautimme Petäys-hotellissa ja pannukakut pisteltyämme lähdemme vielä Hattulan Pyhän Ristin kirkkoa katsomaan. Jälleen meillä on mahtava opas: keskiaikaiseen mekkoon sonnustautunut Vilppu, joka vie meitä seinämaalaukselta toiselle ja avaa niidenkin kuvien sisällön, joista emme oikein saa tolkkua. Lopuksi Vilkku, varsinaiselta ammatiltaan soitinrakentaja, antaa näytteet niin paimenhuilun kuin säkkipillinkin äänestä. 

Hieno reissu, kiitokset matkanjohtaja Barbrolle, joka oli retken iloksemme laatinut, aikatauluttanut ja sopinut kaikkien "alihankkijoiden" kanssa. Palautuipa yksi kadonnut matkapuhelinkin Barbron avulla kiitolliselle omistajalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin.