28.1. 35-vuotisjuhlat

28.1.2026 Puistokulmassa

35 vuotta eläkeläisten hyväksi!

Ennuste  lupasi poutaa, mutta höttöistä lunta tulee taivaan täydeltä ja pakkanen nipistelee. Kello lähenee H-hetkeä, pöydät katettu, punaiset lautasliinat ryhdikkäissä riveissä. Iris ja Maiju ovat asetelleet millilleen ruusut, tuikkulasit, kultakäpymaljat ynnä muut  itse taituroidut somisteet.
Simsalabim: kolho halli on muuttunut lämpimäksi ja kutsuvaksi juhlatilaksi. Puheenjohtaja ja sihteeri seisovat kättelyvalmiina kuin presidenttipari itsenäisyyspäivänä linnassaan. Ovet levälleen! Tervetuloa  Simonkylän ES:n 35-vuotisjuhliin!

Vaikka sää ei suosinut merkkipäivää, meitä oli kaikkiaan yli 90 paikalla, jäseniä Porvoostakin asti ja kunniavieraita sisaryhdistyksistä. Vain yksi ilmoittautunut soitti aamulla olevansa liian sairas juhliin.

Siitä se sitten lähti, melkein neljä tuntia meni kuin siivillä. Puheenjohtaja Eki toivoi avaussanoissaan juhlavieraiden nauttivan ja mestarilausuja Leila antoi äänen Elina Salmisen runolle "Naurunryppyjä". Runon viimerivi määritteli jo päivän teemaa ja hyväntuulista tunnelmaa: "Olenpas elänyt! Olenpas iloinnut! Olenpas ollut jo kauan!"

Juhlapuhuja Markku J. Jääskeläinen (Kuva: Erkki Kallio)

Lounaan jälkeen EKL:n Uudenmaan Piirin puheenjohtaja Markku J. Jääskeläinen otti puheet. Kylläpä on mukavaa kuunnella juhlapuhetta, joka on rento ja hauska, mutta täyttä asiaa. Mikäs ihme se, kun Markku on hakenut oppia Amerikasta asti. Puhe sivusi viimeisintä, vuoden 2025 "Huomisen kynnyksellä" -tutkimusta, joka toteaa suomalaisen yhteiskunnan sisältävän paljon ikään perustuvaa syrjintää. Siitähän meillä on kokemusta, jokaisella yksilönä ja myös eläkeläisjärjestönä.  
Markku muistutti, kuinka myös kunta helposti ohittaa ja unohtaa ikäihmisten tarpeet esimerkiksi kunnan hallinnoimilla ja meidän ikäryhmälle tärkeillä alueilla: palvelujen saatavuus, joukkoliikenne, asuinalueiden viihtyisyys ja esteettömyys. Kovasti meitä on närästänyt Vantaan päätös muuttaa ikäihmisten "Sporttikortti" maksulliseksi. Markku kritisoi päätöstä arvelemalla, että kuntosalien sijasta koputtelemme pian terveyskeskusten ovilla.
Markku johtaa piirin lisäksi puhetta myös sisaryhdistyksessämme Tikkurilan Seudun Eläkkeensaajissa ja on osaltaan edesauttanut vantaalaisten EKL-yhdistysten välistä kanssakäymistä ja myös kaikkien alueen eläkeläistenjärjestöjen yhteistyötä. Hurraamme!

Runoryhmä Marjaana, Pirkko, Leija ja Jarmo (Kuva: Erkki Kallio)

Runoryhmä oli harjoitettu moneen kertaan "Tulatuulan tulitulitei"-setin. Vaikka perhoset mellastivat mahassa, niin selvittiin ihan hyvin viiden erilaista runokielta kirjoittavan runoilijan teksteistä ja Jarmo vielä rohkeana luritteli Larin Kyöstin Tuulanteit välilauluiksi. Ehkä viesti yksinäisyyden karkottamisesta meni perille Eeva Kilven "Vanhan piian viikonlopun" myötä:
"Tulisit nyt, kun olen hyvällä päällä,
tulisit nyt kun itkettää,
tulisit nyt kun on valoisat illat,
tulisit nyt, kun on pimeää..."

Juhlan artisti, humoristi ja haitaristi Seppo Lankinen (Kuva: ERkki Kallio)

Ja sitten soi sirmakka, Seppo lauloi - ja me myös

Ensin vähän haikeiltiin ukrainalaista kansanlaulua "Hiljaista tienoota" kuunnellessa, mutta kyllä Sepon soitto- ja juttutuokion tunnelma muuttui hilpeäksi vakavan alun jälkeen. Tarinat naurattivat ja sävelten siivin matkattiin Äänisen rannalta Italian varjoisille kujille ja sieltä taas Reposaareen (Ääretön aava mun ympärilläin) sekö lopuksi Säkkijärvelle - tietysti.

Yhteislauluna vedeltiin "Kultaista nuoruutta" ja "Väliaikaista", josta sanojen monistajalta oli unohtunut viimeinen säkeistä. Mutta nämä olivatkin kohtuullisen raittiit juhlat.

Hurma viinin, mi mieltäsi nostattaa
Se on vain väliaikainen
Ja se heili, joka helyt sulla ostattaa
Se on myös väliaikainen
Tämä elomme riemu ja rikkaus
Sekä rinnassa riehuva rakkaus
Ja pettymys tuo - totta tosiaan
Väliaikaista kaikki on vaan!