Ansu Kivekäs ja Korson kriminaalit

Keskiviikkokerhossa 17.4.

Ansu Kivekäs Korson karhukoplan jäljillä

Naapurintytön oloinen Ansu silmäilee 36:n tilaa, muistelee naureskellen jynssänneensä lukion jälkeen työharjoittelijana sen lattioita ja häirinneensä kokoustajia huudattamalla Bruce Springsteeniä. Ansu kertoo miten lastentarhatyön ja erityislasten opettamisen jälkeen päätyi kirjailijaksi ja miten lasten- ja nuortenkirjojen, naisille suunnatun hömpän ja rikosromaanin jälkeen joutui tekemisiin Korson 60-luvun nuorisorikollisten kanssa ja kuinka siitä syntyi viime vuonna julkaistu haastatteluromaani "Korson kriminaalit".

Sodan tärväämät ihmiset hakkasivat Korsossa - kuten muuallakin - toisiaan ja kakaroitaan. Lapset ja nuoret väistivät kodin kireyttä ja väkivaltaa kaduille ja kujille vain kohdatakseen siellä samaa pahuutta. Harva selvisi sortumatta rikoksiin ja rötöksiin. Ansun kirja avaa nuorten konnien tarinoita, nuorten, jotka elättivät itseään trokaamalla viinaa, varastamalla, kiristämällä ja tehtailemalla petoksia. Jotkut selvisivät kuiville, jotkut eivät. Kirja sivuaa myös nuorisokulttuurin muutosta ja vanhojen tottumusten murtumista.

... ja nuorisokapinan myös

Korsossa syntyi Suomen ensimmäinen nuorisomellakka, kun heinäkuisena rukouslauantaina Tanhurinteen tanssilavalla nuoriso ei suostunut noudattamaan tanssikieltoa vaan hytkytteli brittiläisen The Renegadesin tahdissa (varmaan soittivat biisit  "Cadillac" ja "Seven Daffodils" - ne ainakin muistan). Syntyi melkoinen rähinä, johon korsolaisriiviötkin osallistuivat ja tämän ns. Korson kapinan sammutti vasta poliisi ja palokunnan vesiletku. 

36:n alasalissa syntyy yhä enemmän supinaa. Vaikuttaa siltä että jokunen meistä on ollut tapahtumien ytimessä tuona heinäkuun lauantaina 1965.  Ja Maurikin jo tunnustaa, kuinka hän ja muut Katajanokan fudis-pojat rahoittivat "seuratoimintaansa" viina-arpajaisilla viikonloppuisin. No, kukapa sitä ei olisi erehtynyt tuhmuuksiin ja tyhmyyksiin silloin, kun tempoi itseään kohti aikuisuutta ja pää tuli pitkällä perässä.

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja.. jäämme muistelemaan omaa "hurjaa nuoruuttamme" kahvikupin ääreen. Ansu lähtee kai kirjoittamaan seuraavaa teosta. Tai yrittää lähteä, sillä ihan oikea naapurintyttö hän on, melkein ikänsä näillä Vantaan kodikkailla kulmilla asunut ja siksi yhden jos toisenkin naapurintädin on käytävä vielä eteisessäkin Ansua klappaamassa ja halaamassa. (mh)