Syntymäpäivät 14.10.
Keskiviikkokerhossa 14.10.2020 juhlittiin vuoden 2020 syntymäpäiväsankareita
"olemme nyt nuorempia kuin koskaan tulemme olemaan"
 Kahvin ja mansikkakakun ajaksi maski siirrettiin syrjään ja sitten juttukin luisti paremmin sankaripöydässä. |
Turvallisuussyistä siirsimme synttärit Puistokulman suureen juhlasaliin. Vähän kolakkaahan siellä oli, mutta turvavälit saatiin säilymään. Koska keväällä emme karanteenin vuoksi voineet juhlia, tämän vuoden sankareita oli yli 30 kaikkiaan ja niistä paikalle uskaltautui 17. Hienoa!
Lauloimme heille ohjeita uhmaten, vaikkakin koronasordiino päällä "Paljon onnea vaan..." ja ruusutkin he saivat, mutta jäivät valitettavasti ilman halauksia. Mutta eiköhän se asia saada vielä tulevaisuudessa korjattua.
Kuuma kahvi lämmitti ja mansikkainen kakku sai kielenkannat irtoamaan, niin että tuttu puheen pulputus täytti kuin täyttikin salin, vaikka ensin oltiin oltu vieraassa paikassa vähän vaisuja ja varovaisia siellä maskin takana.
Kiitos emännille ripeästä ja ystävällisestä tarjoilusta!
Jesta ja varjele!
Juhlaohjelman olivat meille laatineet Vantaan aikuisopiston lausuntapiiristä tutut, innokkaat harrastajat Markku Kähkönen ja Helena Haikarainen. Tänä vuonna on 150 vuotta kulunut Aleksis Kiven "Seitsemän veljeksen" julkaisemisesta. Sen kunniaksi aloitti Markku tuosta ikimainiosta romaanista otteella, jossa Juhani kertoo retkestään Turkuun ja "kuinka prameus ja komu voi panna pyörään ihmislasten päät". Kuulimme Jorma Eton kuuluisan kuvauksen, millaisia me suomalaiset olemme, sen saman, jota Kekkonenkin aikoinaan uudenvuodenpuheessaan siteerasi ja myös Claes Anderssonin näkemyksen perusominaisuudestamme puhumattomuudesta: "täällä tehdään eikä puhuta, vaikka sisuksissa on himon tulivuoria ja itkun vesiputouksia".
Oma lausunnan harrastajamme Leila nousi myös framille ja kolmisin he esittivät Lars Huldenin hupaisan tekstin, siitä mikä tekee vanhan onnelliseksi: vaikkapa se, että hissi on paikalla eikä sitä tarvitse odotella. Vierailijat ilahduttivat meitä lopuksi vielä Sinikka Nopolan saunavuoropuhelulla "Eila, Rampe ja Mannerheim" ja me kihersimme tamperelaispariskunnan sanailulle (mh).
