19.10. Syntymäpäivät
 Me sankarit saimme jok'ikinen komean, syvän intohimonpunaisen ruusun. |
...oi, jospa oisit saanut olla mukana!
Hesarin Tiede kirjoitti tänään (19.10.), että tutkijat ihan tosissaan pohtivat, onko aikaa edes olemassa. Kyllä voin vakuuttaa, että ainakin täällä Simonkylän kulmilla aika kulkee ja vuosia karttuu, muutenhan me emme olisi minkään ikäisiä. Meitä istui juhlapöydässä pyöreitä ja puolipyöreitä tänä vuonna täyttäneitä sentään melkein 20, eikä ne muissa pöydissäkään kahvitelleet kovin ajattomilta ja iättömiltä vaikuttaneet.
Ohjelmaryhmä esitti iloksemme Sinikka Nopolan kirjaamia 70-, 80-, 90- ja 100-vuotiaiden mietteitä. Viimeisiä aikoja tuntuivat viettävän jokainen, mutta samalla suunnittelivat Kanarian matkoja ja kartanojouluja Ruotsinmaalla, nahistelivat vierailulle tulleen pastorin kanssa ja taivastelivat missä, missä ovat muut miehet, jos heitä taivaan kodissa odottavat vain Isä ja Poika. Virkeää porukkaa!
Yhdistyksen oma trubaduuri Erkki V. lauloi kitaransa säestyksellä meille tytöille "Oi jos oisit kultaseni sokerpalanen..". Tiesittekös, että tarttuva alkuperäissävelmä on unkarilainen? Pojatkin saivat omansa: "Poika varjoisalta kujalta". Oitis pelmahti muistojen syövereistä samaa viisua laulanut enkeliääninen Robertino Loreti, joka muuten täyttää ensi lauantaina 75 vuotta hänkin. Vielä loppuhuipennukseksi kuulimme Erkin repertuaarista niin superromanttisen "Puhu hiljaa rakkaudesta" ja huom! italiaksi. Tämän hunajan päälle saimme vielä vadelmaleivokset. Oi sitä makean määrää! (mh, kuvat Erkki Kallio)
