Terje Kukk laulatti lumisia lauluja

Keskiviikkokerhossa 2.3.2022

"Hiljainen tienoo, hämyinen maa
kultaa sen ylle kuu heijastaa.
Yksin taas kuljen, mietteisiin jään
milloin mä jälleen kotini nään..."

Aloitimme maaliskuun apeina: perustajajäsenemme Toini on nukkunut pois, sanomalehdet, radio ja tv täyttyvät ahdistavista uutisista, valtion johto näyttää päivä päivältä vakavammalta. Toinille omistettu hiljainen hetki päättyi Terje Kukk'in laulamaan kaihoisaan ukrainalaiseen kansanlauluun "Hiljainen tienoo". Siinä tiivistyi huolemme ja surumme julman sodan jaloista pakenevien perheiden ja myös maataan puolustamaan jäävien ihmisten vuoksi. 

Tikkurilan seurakunnan kanttori Terje oli kuitenkin tullut meitä laulattamaan ja niinpä me yhteisvoimin työnsimme murheet ainakin hetkeksi taka-alalle ja jumppasimme laulaen:

"Ylös, alas harteita ahkerasti liikuta,
ettet ennen aikojasi voivottele vaivoja"

Samalla poljennolla käänsimme, kiersimme, kieputimme ja ravistelimme, kunnes olimme valmiita talvisiin säveliin. Terje rohkaisi meitä, että jos pystyy hengittämään, niin kyllä pystyy laulamaankin, ja että kovaa laulaminen on helpompaa kuin piipitys, eikä sillä ole yhtään mitään väliä, vaikka naapuri kuulee. Niinpä me sitten vetelimme ritaratirallat ja jänö-jussin mäenlaskut miten taidoimme. Loput laulut olivat minulle uusia ja outoja, vaikka naapuri väitti laulaneensa niitä jo 70 vuotta sitten koulussa. Kaikki ne laulut liittyivät lumeen ja talveen ja toivon todella, että ne olivat jäähyväisviisuja tälle talvelle - minua niin kyllästyttää jäiset kadut ja suunnattomat lumivuoret. Ja kas, kun suljin 36:n oven lukupiirin jälkeen, aurinko helotti, räystäät tippuivat ja tintit lauloivat Terjen ohjeen mukaisesti tosi kovaa. Päivät pitenevät ja valo voittaa! Toivottavasti myös idän ja erityisesti kaakon suunnalla voittaa vihdoin järki, hyvyys ja inhimillisyys (mh).