Tuija Rantalainen 30.3.

Keskiviikkokerhossa 30.3.2022

"Minä laulan toverijoukolle ja yhdelle ainoalle..."

Tuija Rantalaisen musiikki rakastaa runoilijoita
 

Tuijan ääni on helissyt iloksemme jo useasti 36:n alasalissa, mutta näitä runoilijoiden innoittamia lauluja emme olleet aikaisemmin kuulleet.

"Ota minut" tangon seilori lupaa itsensä ottajalle koko maailman kaneleineen, kardemummineen ja muskotteineen. Semmoisiin hunajaisiin puheisiin en taida tällä elämänkokemuksella enää uskoa. Ennemminkin komppaan sitä daamia, joka rakastui runoilijaan - sanaseppoon, joka haki inspiraatiota pitkistä sessioista paikallisessa baarissa, laati oodin muusansa pihtikintuille, mutta tyhjensi myös muusan pankkitilin.

Välillä vedettiin vähän lyyrisempää settiä yhteislauluna: Loirin sielujemme syövereihin etsaama Eino Leinon Nocturne sujui meiltäkin, kun Tuija esilauloi. Ja sitten taas hurviteltiin: hihittelimme Ilpo Tiihosen Korkeasaaren tunnelmallisista tuoksuista kertovalle Korkkis-tekstille:

"Miten paljon saarta ja rantaa,
miten moni haisuja!
Suurten äänet kauaksi kantaa,
pienet päästelee vaisuja."

Enempää ei parane Tiihosta siteerata, sillä riimittely sisältää "vessasanoja", kuten lapsiyleisön edustaja on moittivasti huomauttanut taiteilijaparille.

Matti Rossin, Anja Erämajan, Aleksis Kiven ja Rantalaisen omatkin tekstit aukeavat uudella lailla laulettuna. Nautimme niistä kovin. Lähtölauluksi Tuija ja Veini esittivät hilpeän veisun osterisopasta, ja ilmoittivat näin suuntaavansa seuraavana päivänä pienelle lomalle Grasseen, Ranskan Rivieran kuuluun hajuvesikaupunkiin. Hyvää, runollista matkaa!

ps. Sellainen vetovoima keskiviikkokerhon ohjelmalla oli, että yleisöä oli tavallista runsaammin, paikalle tultiin yli liukkaiden jäätiköiden - jopa rollattoreilla. Ja myös se onneton, joka oli sunnuntaina livennyt ja katkaissut kätensä, aplodeerasi esityksille yhdellä kädellä pöytää hakaten. Peukutan!(mh)