21.2. Oravannahka-Suomesta euroon

Keskiviikkoretki kerhon sijaan

Koululaisten hiihtoloman vuoksi emme saaneet käyttää kokoustilaamme Kolmekutosella, joten teimme retken Suomen Pankin Rahamuseoon Snelmanninkadulle Helsinkiin.

Enpä olisi varmaan omin päin poikennus Rahamuseon ovesta sisään, mutta onneksi Barbro, Simonkylän ES:n matkavastaava, sai mainion idean ja johdatti joukot Suomen ensimmäisen postitoimiston entisiin tilohin eli nykyiseen Suomen Pankin Rahamuseoon.

Museo on ihan muuta kuin vitriinissä köllöttäviä vanhoja rahoja - on siellä toki niitäkin, mutta myös paljon, paljon jo unohtunutta ja ennestään tuntematontakin asiaa. Tietoa pulppuava, hauska opas selvitti museon neljä missiota 
- rahan ja pankkitoiminnan historia,
- keskuspankkitoiminta ja rahapolitiikka,
- talousosaaminen ja
- setelitaide.

Reijo tutkii, mikä oli vuonna 1950 työmiehen palkka ja paljonko maksoi pöytäviinapullo ja mitä ne olisivat euroissa tänäpäivänä.

Me museossa tänään vierailleet suosittelemme käyntiä kaikille kansalaisille, mutta ehdottomasti 45 minuutin alustus ensin! Sen jälkeen voi kaikessa rauhassa itsenäisesti tutustua näyttelymateriaaliin. Vaikkapa Mika Waltarin  pankinjohtaja, Herra Ministeri Tuomiojalle osoittamaan kirjeeseen, jossa kirjailija perää Amerikasta saamaansa palkkiota ja epäilee tulleensa pankin taholta viilatuksi linssiin (tässä siistitty sanamuoto).

Museovisiitin jälkeen Packalenin bussi vei nälkäisen joukon opetusravintola Perhon "chili con carne"-lounaalle. Jalopenot vähän kirpaisivat, mutta kermainen kääretorttu tainnutti poltteen. Joku vielä osti mukaansa eteisen pienestä myymälästä käsintehtyä olutta, joku mehua, joku hunajaa. Aivan antoisa päivä! (mh).

Reijo lupasi toimittaa Anun 20 euron setelin poliisin haltuun. Mahtoiko miehellä olla puhtaat jauhot pussissa? Testilaite paljasti setelin aidoksi.
Nämä kauniit Eliel Saarisen suunnittemat setelit olivat joillekin meille tuttuja, vaikka ne otettiin käyttöön jo 1922. Itsenäisysajan ensimmäisen setelisarjan kuvituksessa ihmisjoukko kulkee kohti valoisampaa tulevaisuutta.
Perhon kabinetissa maistui alkusalaatti, herttaisten ja kovin nuorten harjoittelijapoikien pöytiin tarjoama lämmin ruoka sekä jälkiruokakahvit. Ruoka on edullista ja hyvää, tilat raikkaat ja hyvin hoidetut. Kannattaa poiketa!
Ulkona sataa vuoroon vettä ja räntää, mutta Packalenin bussin lämmössä päästään melkein kotiovelle tasaista kyytiä, vaikka Raija muuta vitsaili kivalle Hyde-kuskille.