4.12. Maahanmuuttajan tarina
- Evan tie iranilaiselta pellolta maisteriksi Suomeen
Me elämme Suomessa, "maailman onnellisimmassa maassa", demokratissa, jossa tasa-arvo ja naisen ihmisarvo ovat selviö, jossa saa elää, ajatella ja puhua vapaasti mielensä mukaan. Seurauksia pelkäämättä marmatamme milloin pienistä, milloin isoista epäkohdista, kotitöiden jakamisesta ja naisen eurosta (aiheesta kyllä!), mutta millaista todellisuus onkaan toisaalla...
Afgaanivanhempien Teheranissa syntynyt Eva Tawasoli kertoi meille tänään, millaista on elää köyhän muukalaisperheen tyttärenä islamilaisessa Iranissa, turvattomassa teokratiassa, jossa valtion johtaja katsoo edustavansa jumalaa. Millaista on isän kuoltua joutua varhaisteininä peltotöihin, haudata unelmat opiskelusta, elää näköalattomana sumussa ja surussa. Onneksi isän viisas ystävä neuvoi perhettä anomaan pääsyä kiintiöpakolaiseksi. Suomesta viisilapsinen yksinhuoltaja sai myönteisen päätöksen ja perhe muutti ensin Savonlinnaan ja muutaman vuoden jälkeen Helsinkiin. Eva selvisi isosta kulttuurimuutoksesta sekä teini-iän ristiriitaisista tunteista ja löysi opiskelu-unelmansa uudelleen: ensin lähihoitajaksi, sitten ennakoivaa työtä tekeväksi terveydenhoitajaksi ja nyt muutaman kuukauden kuluttua Eva valmistuu hallintotieteiden maisteriksi. Onnittelut!
Elämä on opettanut Evan kärsivälliseksi, mutta mielipiteitään hän hän ei salaa. Hän on iloinen ja tyytyväinen siitä, että voi Suomen kansalaisena vaikuttaa päätöksen tekoon ja niinpä hän on mukana kunnallispolitiikassa, tällä hetkellä vantaalainen alue- ja kaupunginvaltuutettuna, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hallituksen jäsenenä sekä vanhusten palvelut -jaoston puheenjohtajana. Onnittelut siitäkin!
Kuuntelimme melkein hiiskumatta Evan kertomusta ja kyselimme vielä lisääkin tarinan jälkeen. Nestorimme Veli kiitti Evaa "selkokielestä" eli mainiosta kielitaidosta ja kiinnostavasta tarinasta. Me muut applodeerasimme: tämä oli terveellistä ja ajatuksia antavaa kuultavaa, varsinkin näin itsenäisyyspäivän edellä.
