8.5. Vapun jatkot

Malja keväälle!
Järkyttävän kylmää! Vajaa viikko sitten elohopea näytti jo +20, tänä aamuna tuskin plusasteita. Miten sitä sanotaankaan: "Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta mutristaen". 

Vappu meni, mutta skoolasimme simalla ja sotkimme munkkisokerilla ja omenahillolla naamamme - vähän jälkijunassa mutta kumminkin. Huvitoimikunta oli pinnistellyt keväistä ohjelmaa kerhoon, Leila hokenut monta päivää mielessään "olen voikukka, olen voikukka" ja niinpä sujui vaivatta Rakel Liehun runo kyseisestä alkukesän riesasta. Joukkueet synnyttivät kilvan sanoja irtokirjaimista: tiesivät mokomat mikä on Euroopan neljänneksi suurin järvi (= Saimaa) tai itä-afrikalainen paimentolaiskansa (= maasai) ja selvisivät maaliin melkein rintarinnan. 

Estradi aukeni menneiden vappujen muistelijoille. Onhan niitä, osa kadonnut häveliäästi muistin hämäriin, osa ehkä hellästi vain oman sydämen sopukoissa vaalittuja, eikä niitä muille kerrota. Eli tunkua lavalle ei tällä kertaa ollut.

Tietokilpailu arvuutteli mikä lintu on kirvu, mikä kivenpuottaja, mikä puolestaan hupaisa toukomettinen, kuka on oikeasti rustannut sen paljon siteeratun ja Eino Leinon vappurunoksi mainitun riimin, joka päättyy "saatuansa spriitä, virkistyi hän siitä. Kohottaen lasiaan virkkoi: Veljet,asiaan!" Tietäväistä porukkaa tai aika hyviä arvaamaan nämä Simonkylän eläkkeensaajat!

Vapun jatkojen loppuhuipennuksena kvartetti "Herrasmiehet" tanssahteli  itseään tykö seurueen daameille: "oi tullos kammariini, niin pannaan ovi kiinni, ja klasiin salusiini. Oi tullos, tullos oi!" Rouvat jäivät epäuskoisina epäröimään tai sitten vaikutusaika oli liian lyhyt . Otetaanpa uusiksi, eiköhän tehoa. Vähän vaikka vielä mallia euroviisu-keikistelyistä... (mh)